perjantai 27. toukokuuta 2011

25.-27.5 Elämää paratiisissa

Keskiviikkona lähdimme aamiaisen jälkeen yhdessä kahden saksalaisen naisen ja yhden tsekkimiehen kanssa päiväretkelle, joka vei meidät katsomaan colobus-apinoita, tapaamaan mr. Spicea ja tutustumaan Stonetowniin sekä Zanzibarin historiaan.

Aamulla satoi vettä kuten jokaisena aamuna, joten apinametsässä oli märkää. Jos et suorastaan rakasta apinoita, emme suosittele reissua, emmekä varsinkaan varvastossuissa ja valkoisessa hameessa. Mutaisen ja öttiäisten täyteisen metsäreissun jälkeen oli ihanaa päästä mr. Spicen ruokapöytään tai oikeammin lattialle. Mr. Spicella on maustefarmi, joka muistuttaa enemmän metsää kuin peltoa. Tilalla kasvatetaan kaikenlaisia mausteita ja hedelmiä kardemummasta vaniljaan ja kahvista kaneliin. Ja mr. Spice osasi niiden kaikkien nimet lähes kaikilla kielillä, siis myös suomeksi. Suomeksi saimme kuulla myös mihin niitä käytetään, kuten pullaan ja glögiin. Saimme maistella ja haistella kaikkea mahdollista, ja arvata mitä mikäkin mauste on. Kotiin viemisiksi saimme kasan tuoreita mausteita ja hedelmiä. Lisäksi tilan pojat olivat kierroksemme aikana punoneet banaanipuun lehdistä meille korit, kaulakorut, sormukset ja rannerenkaat. Henri (tsekkimies) sai kruunun, kravatin ja rannekorun. Mitenkähän ne saadaan kuljetettua kotiin ehjänä?

Mr. Spicen luota matkamme jatkui Stonetowniin, joka on Zanzibarin pääkaupungin vanha osa. Matkan ensimmäisten koktailien jälkeen kiersimme kaupungissa ja opas kertoi Zanzibarin surullisesta historiasta. Zanzibar on paikka, jonne 1800-luvulla tuotiin kaikki afrikkalaiset orjat myytäväksi. Orjia tuotiin lähinnä keski-Afrikasta, josta he ensin kävelivät Dar Es Salaamiin ja sieltä laivattiin kuljetettavaksi Zanzibarille. Moni kuoli jo matkalla, koska matka oli pitkä eikä vangeilla ollut ihmisoikeuksia: oli kuumaa, ahdasta eikä ollut ruokaa tai juomaa. Perillä vangit sullottiin pieniin, ehkä noin neljän neliön mataliin koppeihin, jopa 75 vankia samaan koppiin, ja vasta juuri ennen orjamarkkinoiden alkamista he saivat ruokaa. Kun joku oli kiinnostunut jostain orjasta, orja vietiin ruoskittavaksi, jotta ostajaehdokas näkisi, onko orja heikko vai vahva, kannattaako hänestä maksaa paljon vai vähän. Orjakauppa kiellettiin Zanzibarilla vuonna 1863 tutkimusmatkailija tohtori Livingstonen avulla.

Zanzibarilla ovat aikanaan vaikuttaneet mm. Henry Stanley , joka lähti Afrikkaan etsimään tohtori Livingstonea, sekä myöhemmin myös Freddie Mercury, joka on syntynyt Zanzibarilla.

Illalla vielä ennen lähtöä takaisin hotellille saimme nauttia hiukan pääkaupungin iltatunnelmasta. Koko rantabulevardi oli täynnä erilaisia ruokakojuja, joissa myytiin kaikkea mahdollista herkullisen näköistä ruokaa alkaen lihapullista ja päättyen hummerinsaksiin. Emme raukat pelkurit vain uskaltaneet mitään niistä syödä. Suomessa ei ikimaailmassa tulisi moinen meininki kysymykseen, siitä pitävät viranomaiset huolen. Mutta ihanaa se olisi.

Eilen kävimme snorklailemassa ja se oli aivan mahtavaa. Äitikin tykkäsi kovasti ensi järkytyksestä ja paniikista selvittyään. Näimme paljon erivärisiä ja -kokoisia kaloja sekä kauniita koralleja. Onneksi oli pitkähihaiset paidat päällä, muuten olisimme palaneet kokonaan. Nyt vain Sirita poltti pohkeensa.

Olimme edellisenä päivänä kysyneet hotellin henkilökunnalta, jos voisimme pitää pienet juhlat. Asukkaita hotellissa oli siis vain me kuusi. Tässä hotellissa kaikki on hakuna matata ja no problem, joten illalla meitä odotti valtava noutopöytä täynnä ruokaa. Istuimme kaikki saman pöydän ääressä syömässä, mukaanlukien hotellin henkilökunta, johon kuuluivat molemmat Amurit(omistaja ja kuljettaja) ja kapteeni Muu, joka vei meidät snorklaamaan, kokki oli ujo eikä liittynyt seuraamme. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana valvoimme melkein puolille öin. Ilta oli aivan loistava ja kaikilla oli todella hauskaa!

Tänään kävimme uimassa toisella biitsillä, jossa ei ollut koralleja. Sirita ja Suski rakensivat oikein hienon hiekkalinnan. Päivän ainoana paniikkina oli, kun Suski astui oletettavasti taskuravun päälle ja äitin kimppuun hyökkäsi joku löllö meressä. Muuten ei paniikkeja paratiisissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti