Paniikki iskee!!

Hilloepisodista selvittyämme on matkan varrella jo ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, vaikkei meidän matka ole vielä edes oikein ehtiny alkaa.

Suski jätti rokotuskorttinsa Savonlinnaan. Todennäköisesti printteriin. Ja se pitäisi esittää viranomaisille Keniaan tullessa. PANIIKKI!
- Ei sitä sitten tarvinnutkaan eurooppalaisten enää näyttää.

Sählättiin Lontoossa, ja koneessa lentoemo tuli kysymään, etteikö meillä ole ollenkaan matkatavaroita. ISOPANIIKKI! Mahtaako meidän rinkat päästä perille ollenkaan?
- Saapuivat sitten kuitenkin.

Keniaan tullessa tullissa tullimies kyseli tulliselvityskaavaketta, josta me ei oltu kuultukaan.Pieni paniikki.
- Tullisetä katsoi asian läpi sormien kääntämällä pään ja toivottamalla meidät tervettulleiksi Keniaan. Karibu!

Onneksi meitä oli hotellilta tyyppi vastassa, joka toi meidät hotellille. Saatiin vaan istua ja ihailla maisemia, sekä lentokentän vieressä hiippailevia kirahveja.

Sitten lähdettiin vaihtamaan rahaa. Meni hyvin. Kauppaan. Sekin hyvin, Sirita osti taas kengät. Maksoi n.8€.

Sitten SUPER PANIIKKI!!!!!!!!! Seistiin ruuhkassa matkalla takaisin hotellille, kun hervottoman iso ja pelottava BUSSI ajoi meidän pienen corollan perssiisseen. APUA! Takakontti kärsi hieman, kuski sitäkin enemmän, kun rakas autoruppana jäi bussin runtomaksi. Poliisi oli paikalla alle minuutissa rynnäkkökiväärin ja söpön hattunsa kanssa. Piirsi maahan jälkiä sillä aikaa, kun meidän kuski haukkui bussikuskin lyttyyn, niinkuin se oli ajanut corollan perän. Me pelättii takapenkillä jokaista ohikulkevaa mustaa miestä. Ei niistä koskaan tiedä, että koska ne tulee ja kidnappaa koko corollallisen, kun auto oli käynnissä, ja kuskin ikkuna auki.
- Loppu hyvin, lähes kaikki hyvin. Päätettiin, ettei tulla tänne viettämään paria päivää yhden päivän sijaan, kun lähdetään takaisin kotiin.

Tämä kaikkihan on siis tapahtunut puolen vuorokauden sisällä, joten odotellaan ja katsellaan mitä tuleman pitää. Meidän matka kuitenkin kestää vielä kolme viikkoa.

ps. Hotellihuone on kaunis, ihana. Ravintola on katolla, sinne on hieman jännittävää kiivetä kierreportaita, mutta näkymät oikein kivat. Lämmintä vettä tulee, sängyt on Suskille vähän lyhkäset, Sirita valkkas isoimman sängyn, koska sillä on isoin ego. Meillä on jopa parveke! Ihmiset on täällä niin ihania ja mukavia ja kauniita. Luvassa on aivan mahtava matka!!