Safari Lake Manyara

16.5.2011 Maanantai Njake Jambo Lodge

Mä tiesin. Mä arvasin. Siis miten voi olla näin huono tuuri? Siis kuin huonosti voi käydä? Me ei olla hievahdettukaan telkkarin äärestä kuuteentoista vuoteen MM-kisojen aikana. Ja nyt, kerrankin kun päätetään lähteä Afrikkaan lätkän MM-kisojen aikaan, Leijonat kaataa antiloopit, Suomi voittaa Ruotsin 6-1. Siis miten tää voi olla mahdolllista?! Ei näin käy. Ei voi käydä. Ei nyt. Ei nyt, kun me ollaan muualla, eikä päästä juhlimaan ja iloitsemaan tätä ilon päivää. Aamu oli pilalla. Tän täytyy olla maailman pahin painajainen.
-S



Tänään päästiin vihdoin itse asiaan. Aamuvarhaisella käännettiin nenä kohti Lake Manyaran luonnonpuistoa. Safaripalveluja järjestävän firman kuljettaja tuli noutamaan meitä Landroverilla heti aamiaisen jälkeen. Jo heti Arushan kaduilta päästyämme vastaan rupesi kävelemään Maasaita kaitsien karjaansa ja ennen pitkää tien vierellä tepasteli myös muutama komea kirahvi. Ja siis emme olleet päässeet vielä puusta pitkään ja matka vasta alussa.


Oppaamme oli tosi hyvin asioista perillä ja kertoi meille mielenkiintoisia asioita mm. Maasaista. Naisväki näytti olevan matkalla hakkaamaan polttopuita savannille miesten levätessä kotona. Maasait asuvat pienissä kyläyhteisöissä joko taloissa, peltihökkeleissä tai savimajoissa ja heidän pääelinkeinonsa on maanviljelys ja karjanhoito. Meidän matkamme varrella näimme heidän rakentamiaan lampia ja kanavia, joiden avulla sadekaudella satava vesi kerätään ja varastoidaan eläinten juotavaksi kuivalla kaudella.


Maasaista opimme myös sen, että heitä asuu myös Ngorongorolla, joka tästä syystä on reservaatti, eikä luonnonpuisto, kuten esim. Lake Manyara. Ngorongorolla Maasait eivät kuitenkaan saa viljellä maata, koska villieläimet todennäköisesti söisivät heidän satojaan ja he puolestaan siitä syystä metsästäisivät niitä.



Lake Manyara sijaitsee Rift Valleyssä, joka on valtava uoma, hautavajoama, joka halkaisee Afrikan kahtia Punaiselta Mereltä aina Pohjois-Etiopiaan asti. Se on ns. Afrikan arpi, joka näkyy kuuhun asti, ja jonka uskotaan oikeasti repeävän ja siten halkaisevan Afrikan kahtia ennen pitkää. Lake Manyaran alue on myös ympäri vuoden vihreä alue. Vajoaman pohja on niin kosteaa, että siellä viljellään riisiä. Alueella viljellään myös muualla harvinaisia punaisia banaaneja. Ostimme ja maistoimme, eivät maistuneet tavallisilta banaaneilta, mutta olivat oikein hyviä. Ostimme myös pikkuruisisa minibanaaneja ja ne olivat vieläkin parempia. Tosin ensi kertaa elämässäni maistoin kypsänä poimittua banaania.


Lake Manyaran luonnonpuiston erikoisuuksia ovat leopardit sekä puissa kiipeilevät leijonat. Kumpiakaan ei kuitenkaan valitettavasti näkynyt, vaan makkarapuut ammottivat tyhjyyttään. Leijonat kiipeilevät puissa ainoastaan Manyralla siksi, että siellä todellakin on paljon suuria puita, joissa kiipeileminen on mahdollista ja niistä näkee kauas, kun saalista pitää etsiä.
Näimme kuitenkin norsuja, seeproja, gnu-antilooppeja, impaloita, kirahveja, paviaaneja ja muita apinoiksi luokiteltavia sekä virtahepoja, joiden näkyminen kuivalla maalla on kuulemma harvinaista herkkua. Flamingoja oli varmaan satoja tuhansia kuljeskelemassa järvessä, joka on oikeasti niin matala, että sen halki voi kävellä.



Hotellimme tällä reissulla oli upea, ihana Njake Jambo Lodge lähellä Lake Manyaraa. Asukkaita paikassa oli meidän lisäksemme kai vain yksi kentuckylaispariskunta (joille hehkutettiin maailmanmestaruutta, vaikkei ne varmaankaan lätkästä mitään ymmärräkkään), joten koko henkilökunta oli vain meitä varten. Ei siellä paljon mitään tekemistä ollut, mutta huone oli aivan ihanan kaunis ja pihalla uima-allas, joten pääsimme hikisen savannireissun jälkeen virkistävälle uinnille. Iltapalaksi saimme Swedin tekemää lyökkisoppaa ja lihapataa, joka oli sata kertaa parempi versio Nairobissa saamastamme vastaavasta.
Ruoan jälkeen menimme taas ajoissa nukkumaan kolmen hengen prinsessasänkyymme, koska matka jatkui aamulla taas kovin aikaisin.

Merja

Päivän paniikit:

Aurinkorasvapaniikki: Joku unohti aurinkorasvat kotiin, joten ei ollut rasvaa.
- Suskin niska paloi.

Adapteripaniikki: Äiti unohti adapterin hotelli Flamingoon. Milläs nyt ladataan kaikki tarvittava?
- Sirita on niin kätevä käsistään, että sai tulitikun avulla pistorasiat toimimaan myös "normaaleilla" pistokkeilla.

Lätkäpaniikki: Meitä pelotti, että Suomi voittaa Ruotsin MM-finaalissa, ja näin voittaa maailmanmestaruuden.
- Ei selvitty.

Gekkopaniikki: Sirita meni vessaan, ja meinasi jäädä gekon kynsiin. Tai sitten ei.
- Gekko pelästyi enemmän Siritaa.

Kamerapaniikki: Kamerasta loppui akku jo alkumatkasta Manyaran luonnonpuistossa.
- Onneksi Siritalla on kännykässä ihan hyvä kamera.