Herätys oli tänään kello kuus. Swedi oli loihtinut meille aivan loistavan aamupalan, paistettuja munia, paahtoleipää, teetä, makkaraa, hedelmiä, paistettua tomaattia ja lettuja, lisäksi pöydästä löytyi hunajaa, hedelmähilloa, maapähkinävoita ja teen tykötarpeet. Paras aamiainen tähän asti.
Auto starttasi pian aamiaisen jälkeen ja nokka osoitti kohti Ngorongoron kraateria. Sirita: "Mind your head!!" Kiitos Anwar (maailman paras opas ja kuljettaja). Ajoimme Rift Valleyn reunan yli ja näköalat olivat aikamoiset. Tosin äitiä pelotti koko matkan ylös eikä uskaltanut pitää silmiä auki.
Ngorongoro on vanhan tulivuoren kraateri. Vuori kohosi aikoinaan jopa 4500-5800m asti kunnes luhistui jättäen jälkeensä valtavan 610 m syvän ja 260km2:n laajuisen kraateerin. Sinne päästäkseen on kiivettävä kraaterin reunan yli kapeaa, mutkaista ja kuoppaista tietä (Äitiä pelottaa vieläkin). Ennen kraateriin lasketumista meidän piti käydä eräässä Maasai kylässä, mutta niillä oli niin suolainen pääsymaksu, että jätimme menemättä.
Alhaalla kraaterissa näki yhdellä silmyksellä enemmän eläimiä kuin Lake Manyarassa koko matkan aikana yhteensä. Siellä oli valtavasti seeproja ja gnu-antilooppeja. Seassa oli myös puhveleita, hyeenoita, pumbia, gaselleja, shakaaleja, norsuja ja tyhmiä strutseja. "Näimme" myös (oppaan mukaan) kaksi mustasarvikuonoa, joka on yksi maailman uhanalaisimmista lajeista. Niitä ei tavata enää missään muualla. Virtahevoista näimme vain sieraimet ja kuulimme niiden puhinan. Lintuja oli ihan pilvin pimein, kaikenkokoisia ja -värisiä, aina helmikanoista kotkiin. Päivän kohokohta oli kuitenkin leijonat. Lauma loikoili tien varressa kun saavuimme paikalle. Osa leijonista makasi melkein toisten safariautojen alla. Siinä seistessämme lauma lähti liikkeelle ja kulki aivan automme vierestä. Jos olisin työntänyt käden ulos auton ikkunasta, olisin voinut koskettaa niitä. Laumassa oli myös yksi vauvaleijona. Mitään niin suloista ei olla aikoihin nähty.
Jos et usko, katso vaikka itse!
Päivän paniikit:
Rift Valley paniikki: äitiä pelotti noustessa Rift Valleyn reunalle
- Äiti selvisi pistämällä silmät tiukasti kiinni
Ngorongoro matka paniikki!: Samanlainen kuin edellinen mutta kertaa 4, vähintäänkin. Tälläkertaa myös Suskia pelotti.
- Selvittiin katselemalla muualle ja ajattelemalla kauniita asioita.
Suski
Terkut vaan Irkuista teillekin. Jos yhtään helpottaa lätkäahdistus niin me oltiin kans paikassa jossa kukaan ei ymmärrä lätkän päälle yhtään mitään. Nyt ollaan siis jo turvallisesti kotona. Nauttikaa matkasta eikä liikaa paniikkeja.
VastaaPoistaT.Maarit