To 19.5 It`s Kili time!

Keskiviikkona ei tapahtunut mitään ihmeelisempiä. Matkustimme Arushasta Moshiin samalla bussilla, jolla tulimme Nairobista Arushaan. Päivän paniikkina kuitenkin oli yöpaikan metsästys. Bussi jätti meidät Uhuru hostellille, joka ei enää ollutkaan hostelli, vaan meidän budjetille liian kallis hotelli. Paikka oli todella hieno ja valtavan iso, tosin niin oli hintakin.

Ihmiset ovat täällä niin ihania ja todella ystävällisiä. Kun kävi selväksi, että meillä ei ole Uhuru hotelliin varaa, hotellin henkilökunta hankki meille kuljettajan ja auton, joka kierrätti meitä pitkin Moshia eri hostelleissa ja hotelleissa etsiessämme meille sopivasti hinnoiteltua ja varusteltua yöpaikkaa. Kävimme katsomassa ainakin neljää eri paikkaa ennen kuin sopiva löytyi eikä kuljettaja ottanut edes maksua kyydistä.

Kävipä vielä ilmi, että kuljettaja Evans oli ollut martsarin porukan kuljettajana samalla reissulla, jolla Sirita oli. Hankimme Evansin kuljettamaan meitä Moshissa ollessamme.

Special price, only for you, only today, fresh Kilimanjaro water from the spring. Problem? You have some problem? No problem. Welcome to my shop.

Tänään oltiin siis Kilimanjarolla ja Evansin sukulaispoika ajoi meidät sinne. Aamulla oli niin kirkas sää, että koko vuori näkyi hyvin ja pitkälle. Päästyämme lähtöportille, oli pilviä kuitenkin ehtinyt kasaantua niin paljon, että odottelimme jopa sadetta. Portilla oli kaupassa myynnissä myös Oriflamen jalkahoitotuotteita. Ostimme matkaan vähän paikallista suklaata ja seitsemän tunnin haikki saattoi alkaa. Matkaa määränpäähän oli pikkuisen yli 8km, jonka aikana nousimme lähes kilometrin verran ylöspäin. Kolmen ja puolen tunnin rankan nousun jälkeen saavuimme Mandara hutille 2720m:iin. Äiti selvisi noususta hengissä, vaikka moneen otteeseen oli sitä mieltä, että kupsahtaa matkan varrelle. Me ollaan niin ylpeitä äitistä! Matkalla näkyi apinoita ja aivan liikaa lujaa purevia muurahaisia. Ja kun sademetsässä kerran oltiin, niin vähän piti leikkiä Tarzania. Ylhäällä syötiin lounasta ja sitten alkoi taivallus takaisin alas. Mitään sieltä vuorelta ei alaspäin nähnyt, koska oli niin pilvistä. Vessaan mennessä joutui kulkemaan pilvien läpi. Takaisintulomatkaan meni kaksi ja puoli tuntia kipeät koivet meidän riemunamme. Mutta tulipahan tehtyä. Ja äiti oli ehdottomasti ansainnut Kilimanjaro oluensa!

Ensi kerralla mennään ylös asti!

Suski