tiistai 7. kesäkuuta 2011

31.5 Mombasa

Istutaan Mombasan rautatieasemalla ja odotetaan junaa, jolla matkustamme 530km Nairobiin. Lensimme lauantaina Zanzibarilta Mombasaan, toisin sanoen paratiisista taivaaseen. Perille päästyämme olimme pudottaa silmät päästämme, sillä hotellimme oli jotain niin hulppeaa. Mietittiin, oltiinko sitttenkään tultu oikeaan paikkaan.

Matka lentokentältä hotellille, n.50km, kesti lähes kaksi tuntia. Jonotettiin lauttaan, ja seistiin muutenkin ruuhkassa. Sirita oli autuaan tietämätön niin matkan lauttamatkasta kuin sen pituudestakin, kun nukkui korvatulppakuulokkeet korvilla soittaen musiikkia, Apulantaa ja Teräsbetonia niille kuuluvin volyymitasoin.

Hotellilla meidät ohjattiin respaan istumaan sohvalle, meille tuotiin valkeat, kylmät, mentolilta tuoksuvat kasvopyyhkeet, ja mangotuoremehua. Mehut juotuamme check-in-paperit tuotiin meille nenän eteen allekirjoitettaviksi. Kun paperit oli valmiit, meidät ohjattiin huoneeseemme. Matkalla vastaan tuli kolme ravintolaa, pääuima-allas, ja ainakin kolme pienempää allasta. Ja jokaisen uima-altaan luona oli suihku. Paikka on paratiisiakin hienompi! Kun matkalaukkumme tuotiin huoneeseen, mietimme, että olimmeko maksaneet oikeasti kolmesta yöstä, aamupalasta ja illallisesta kolmelta hengeltä vain varausmaksun, vai oliko tuo taivas oikeasti niin halpa nyt lowseasonilla?

Ja olihan se. Henkilökunta tuntui olevan siellä ainoastaan meitä varten. Lähes ketään muita asiakkaita ei ollut, joten henkilökunnalla ei ollut tekemistä. Meitä palveltiin kuin prinsessoja! Drinkkejä tuotiin, ja tekemistä keksittiin. Kävimme sunnuntaina snorklaamassa aamulla. Oli paljon parempi pohja ja enemmän värikkäitä kaloja, kuin Zanzibarilla. Mutta varjoja löytyi tältäkin reissulta. Merilevät. Niitä oli kaikennäköisiä ja -kokoisia, jotka tietenkin aina hyökkäsivät kimppuun. Suskin kimppuun ne hyökkäsivät kaikkein eniten, joten Suski päätti jättää leikin kesken, ja jatkaa mereneläviin tutustumista lasipohjaveneestä.

Kun saavuimme takaisin hotellille, söimme lounaaksi hummereita hienossa ravintolassa, joka oli banaanin lehtien alla, ja ruoka tarjoiltiin lähes banaaninlehdiltä. Hummerit olivat hyviä, ja meille oli hotellin baarimikkokin sanonut, että nuo hummerit olivat ok. Lounaan jälkeen menimme Shabanin (miehen, joka järjesti snorklausreissumme) kanssa ratsastamaan aalloilla BodyBoardeilla. Oli muuten äärettömän hauskaa! Ideahan noilla laudoilla on se, että odotetaan isoa aaltoa, ja kunnes se on tarpeeksi lähellä, ja saavuttaa huippunsa kaatuen vaahtopääksi, me hyppäämme sen kyytiin laudan päälle. Aalto vie meidät rantaan hyvinkin reippaasti. Ja voitte vain kuvitella, että hiekkaa on ihan joka paikassa. Siis IHAN joka paikassa. Äitin uimapuvussa oli varmaan puoli kiloa hiekkaa, kun sitä pesin.

Tätä lystiä harrastimme n. Puoli tuntia ilmaiseksi, ja sen jälkeen lähdimme viereiselle joelle bongailemaan lintuja. Hotellin turvamies lähti meidän mukaan, koska poistuimme hotellin alueelta. Eikä silläkään varmaan ollut muuta tekemistä :D Rapuja oli kaikkialla (niillä oli vain yksi värikäs saksi, joka oli isompi kuin koko muu rapu yhteensä), Shaban nimesi joessa olevan saaren Sirita Islandiksi, ja lintujen lisäksi bongasimme krokotiilin kokoisia hirmuliskoja, jotka taisivat pelätä meitä vielä enemmän. Varsinkin kun niistä yritettiin saada kuvaa. Näimme Marabuhakairoita ja jotain valkosia, jotka kalastivat pysymällä paikallaan ja hyökkäämällä merenelävän kimppuun.

Maanantaina nukuimme pitkään. N. Puoli yhdeksään. Yritimme saada junalippuja maksettua, ja meinattiin myöhästyä aamupalalta. Mentiin sitten Suskin kanssa, ja jätettiin äiti säätämään. Kerättiin kaikkea paljon lautasille, että varmasti ehditään maistaa kaikkea. Loppujen lopuksi ei jaksettu syödä läheskään kaikkea, mutta sain ottaa mukaan muffinin. Oikeasti ei saisi ravintolasta viedä mitään ruokaa, mutta kysyin ihanalta Dalmas -tarjoilijalta.

Aamiaisen jälkeen käytiin kysymässä Shabanilta, joska hän lähtisi meidän kanssa shoppailemaan. Kävimme ostoskeskuksessa ja kenialaisessa Nakumatt -ruokakaupassa. Sielä oli ihan kaikkea! Ostettiin munkkeja, pähkinäleivoksia ja suklaata. Sitten olikin lounaan vuoro, ja tällä kertaa sen tarjoili baarimikko Charles B. Hummereita ilman paprikaa.

Lounaan jälkeen jälleen lautailemaan aalloille. Tällä kertaa koko tunniksi. Oli jälleen ihan super hauskaa, kunnes Suski sai haavan. Sitten haettiin paidat päälle, ja matka jatkui. Siritan reissu loppui, kun astui korallin päälle, ja kantapäähän tuli reikä. Siritallahan siis aluksi oli kengät jalassa, mutta toinen katosi ison aallon mukana jonnekin kauas merelle. Hiekkaa löytyy varmaan vielä puolen vuoden päästäkin. Varsinkin päästä.

Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös tämä. Tiistaina Suski meni kampaajalle hankkimaan letit, ja äiti ja Sirita meni loikoilemaan altaalle. Charles B. käskytti tarjoilijapoikaa kysymään, saisiko olla drinksut. Sitten tuo kyseinen poika lähti hakemaan erivärisiä kukkia, ja n. tunnin päästä hän toi meille kauniit drinkit. Hän jäi vielä kysymään maistuiko. Charleshan oli siis tämänkin takana :) Lähdettiin sitten lounaan jälkeen kolmen aikaan. Taksi vei meidät Mombasan juna-asemalle, jossa odotamme edelleen.

Varjoja paratiisissa:
  • Caterpillareita
  • Hämähäkkejä
  • Hyttysiä
  • Gekkoja
  • Apinoita

P.s Äitillä on euron dollareita, sekä hotellien katot on tehty banaaninkuorista.
Suskin mielestä kilpikonnilla on kansi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti