Mombasan asemalla kello tuli seitsemän. Silloin junan piti lähteä ja olla perillä Nairobissa seuraavana aamuna klo 7. Olimme suunnitelleet viettävämme viimeisen Afrikanpäivämme Nairobissa shoppaillen, mutta toisin kävi.
Seitsemältä tuli kuulutus, että juna lähtee myöhässä ja että lähtöajasta ilmoitetaan uudelleen. Odottelimme tuonne kymmeneen saakka, kunnes meitä ykkös- ja kakkosluokan matkustajia kehotettiin nousemaan junaan ja asettumaan ravintolavaunuun illalliselle. Olin mielessäni kehittänyt ajatuksen tämän junamatkan kulusta; nautinnollinen illallinen viinilasillisineen idän pikajunan tyyliin ja sitten nukkumaan rauhoittavan kolkkeen tuudittaessa väsyneet matkaajat uneen. Aina ei kuitenkaan käy, kuin haaveillaan. Ravintolavaunu oli todella ahdas, kuuma ja pimeä. Henkilökunta toi lisävaloa käsivalaisimilla. Minuun kuumuus ja ahtaus vaikutti siten, että paniikkikohtaus ei ollut kaukana.
Ruoka tuotiin eteemme tyyliin ”ota tai jätä”. Henkilökunta ei edes yrittänyt tehdä oloamme yhtään helpommaksi vaan olivat huonotuulisia ja palveluhaluttomia. Viinilasillista oli turha toivoa, olisi ollut pakko juoda koko pullo. Pääruokana oli joko kanaa tai stroganoffia muusin tai riisin kanssa. Ihan hirveetä ruokaa. Onneksi alkukeitto oli syötäväksi kelpaavaa, me kun olimme syöneet edellisen kerran 10 tuntia aikaisemmin ja silloinkin vain kevyen salaatin. Edes juotavaa ei meille tarjottu, vaan kaikesta oli pakko maksaa erikseen.
Ruokailtuamme halusimme päästä asettautumaan hyttiimme. Henkilökunta petasi meille sängyt ja saimme vihdoinkin matkatavaramme pois junan käytävältä. Hyttimme muodostui kahdesta vierekkäisestä, väliovella erotetusta makuusopesta. Huolimatta yhdistämisestä hytti oli todella ahdas, todella likainen eikä puhettakaan mistään malariaverkoista, vaikka hyttysiä oli todella paljon.
Aina silloin tällöin juna nytkähti liikkeelle ja sitä siirrettiin laiturilta toiselle. Kolmannen luokan matkustajat seisoivat edelleen asemalaiturilla, mukana pikkulapsia, jotka nukkuivat tai kiukuttelivat väsyneinä äitiensä syleissä. Loppujen lopuksi eräs intialaisäiti nosti metelin ja pääsi perheensä kanssa junaan ja tietenkin saivat hytit meidän hyttimme vierestä. Hyvästi rauha. Lapset olivat sen verran ehtineet nukkua, että energiaa riitti mekastamiseen johon vanhemmat ja isovanhemmat ilolla osallistuivat. Nukkumisesta ei siis ainakaan tullut mitään.
Jossain vaiheessa uni sai kuitenkin voiton. Neljän aikaan yöllä havahduin siihen, että juna liikkui! Tästä ilahtuneena jatkoin rauhallisesti uniani, kunnes heräsin taas ihan hirveään mekkalaan. Juna oli jälleen pysähtynyt ja intialaiset nostivat metelin. Onneksi he päättivät nousta junasta ja jatkaa matkaansa jotenkin muuten. Rupesin jo itsekin miettimään, että mitä jos emme ehdikään ajoissa Nairobiin ja kotimatkalle.
Kahdeksan aikaan aamulla junayhtiön johtaja nousi junaan ja koputti ovellemme. Hän kertoi, että radalla oli sattunut onnettomuus, jonka takia joudumme seisomaan paikoillamme ja odottamaan. Puolilta päivin kuulemma matkamme jatkuisi. Suskin kysymykseen siitä, kauanko sitten kestäisi, ennen kuin olisimme Nairobissa, saimme vastauksen, jota emme halunneet kuulla. Selitimme tilanteemme paluulennostamme ja mahdottomasta yhtälöstä johtajalle, joka lupasi hoitaa meille taksin takaisin Mombasaan ja maksaa meille osan matkarahoistamme takaisin. Olimme yöllä liikkuneet siis noin puolisen tuntia asemalta poispäin. Myöhemmin saimme kuulla, että tavarajuna oli pudonnut raiteilta jossain Nairobin ja Mombasa välillä, eikä todellakaan ollut mitään tietoa siitä, milloin rata olisi taas tyhjä ja milloin pääsisimme liikkeelle.
Matkamme Nairobiin hoitui lopulta linja-autolla ja olimme perillä Nairobissa vasta pimeän tultua. Kuljettaja haki meidät jo tutuksi tulleeseen Khweza-hotelliin ja kaikki oli taas hyvin. Saimme ruokaa ja pääsimme nukkumaan kunnon sänkyyn. Shoppailut siis jäivät, tosin saattoi myös olla, ettei niistä olisi muutenkaan mitään tullut, koska Keniassa juhlittiin itsenäisyyspäivää.
Aamulla oli taas aikainen ylösnousu ja pääsimme vihdoin kotimatkalle.Lontoon Heathrowlle jäivät tuliaisiksi tarkoitetut Nairobin kentältä ostetut oluet ja luottamus terveeseen maalaisjärkeen, mutta muuten matka sujui ongelmitta.
Onpa hyvä olla taas kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti