To 19.5 It`s Kili time!

Keskiviikkona ei tapahtunut mitään ihmeelisempiä. Matkustimme Arushasta Moshiin samalla bussilla, jolla tulimme Nairobista Arushaan. Päivän paniikkina kuitenkin oli yöpaikan metsästys. Bussi jätti meidät Uhuru hostellille, joka ei enää ollutkaan hostelli, vaan meidän budjetille liian kallis hotelli. Paikka oli todella hieno ja valtavan iso, tosin niin oli hintakin.

Ihmiset ovat täällä niin ihania ja todella ystävällisiä. Kun kävi selväksi, että meillä ei ole Uhuru hotelliin varaa, hotellin henkilökunta hankki meille kuljettajan ja auton, joka kierrätti meitä pitkin Moshia eri hostelleissa ja hotelleissa etsiessämme meille sopivasti hinnoiteltua ja varusteltua yöpaikkaa. Kävimme katsomassa ainakin neljää eri paikkaa ennen kuin sopiva löytyi eikä kuljettaja ottanut edes maksua kyydistä.

Kävipä vielä ilmi, että kuljettaja Evans oli ollut martsarin porukan kuljettajana samalla reissulla, jolla Sirita oli. Hankimme Evansin kuljettamaan meitä Moshissa ollessamme.

Special price, only for you, only today, fresh Kilimanjaro water from the spring. Problem? You have some problem? No problem. Welcome to my shop.

Tänään oltiin siis Kilimanjarolla ja Evansin sukulaispoika ajoi meidät sinne. Aamulla oli niin kirkas sää, että koko vuori näkyi hyvin ja pitkälle. Päästyämme lähtöportille, oli pilviä kuitenkin ehtinyt kasaantua niin paljon, että odottelimme jopa sadetta. Portilla oli kaupassa myynnissä myös Oriflamen jalkahoitotuotteita. Ostimme matkaan vähän paikallista suklaata ja seitsemän tunnin haikki saattoi alkaa. Matkaa määränpäähän oli pikkuisen yli 8km, jonka aikana nousimme lähes kilometrin verran ylöspäin. Kolmen ja puolen tunnin rankan nousun jälkeen saavuimme Mandara hutille 2720m:iin. Äiti selvisi noususta hengissä, vaikka moneen otteeseen oli sitä mieltä, että kupsahtaa matkan varrelle. Me ollaan niin ylpeitä äitistä! Matkalla näkyi apinoita ja aivan liikaa lujaa purevia muurahaisia. Ja kun sademetsässä kerran oltiin, niin vähän piti leikkiä Tarzania. Ylhäällä syötiin lounasta ja sitten alkoi taivallus takaisin alas. Mitään sieltä vuorelta ei alaspäin nähnyt, koska oli niin pilvistä. Vessaan mennessä joutui kulkemaan pilvien läpi. Takaisintulomatkaan meni kaksi ja puoli tuntia kipeät koivet meidän riemunamme. Mutta tulipahan tehtyä. Ja äiti oli ehdottomasti ansainnut Kilimanjaro oluensa!

Ensi kerralla mennään ylös asti!

Suski

Safari Ngorongoro, taivas vai helvetti?

Herätys oli tänään kello kuus. Swedi oli loihtinut meille aivan loistavan aamupalan, paistettuja munia, paahtoleipää, teetä, makkaraa, hedelmiä, paistettua tomaattia ja lettuja, lisäksi pöydästä löytyi hunajaa, hedelmähilloa, maapähkinävoita ja teen tykötarpeet. Paras aamiainen tähän asti.
Auto starttasi pian aamiaisen jälkeen ja nokka osoitti kohti Ngorongoron kraateria. Sirita: "Mind your head!!" Kiitos Anwar (maailman paras opas ja kuljettaja). Ajoimme Rift Valleyn reunan yli ja näköalat olivat aikamoiset. Tosin äitiä pelotti koko matkan ylös eikä uskaltanut pitää silmiä auki.

Ngorongoro on vanhan tulivuoren kraateri. Vuori kohosi aikoinaan jopa 4500-5800m asti kunnes luhistui jättäen jälkeensä valtavan 610 m syvän ja 260km2:n laajuisen kraateerin. Sinne päästäkseen on kiivettävä kraaterin reunan yli kapeaa, mutkaista ja kuoppaista tietä (Äitiä pelottaa vieläkin). Ennen kraateriin lasketumista meidän piti käydä eräässä Maasai kylässä, mutta niillä oli niin suolainen pääsymaksu, että jätimme menemättä.



Alhaalla kraaterissa näki yhdellä silmyksellä enemmän eläimiä kuin Lake Manyarassa koko matkan aikana yhteensä. Siellä oli valtavasti seeproja ja gnu-antilooppeja. Seassa oli myös puhveleita, hyeenoita, pumbia, gaselleja, shakaaleja, norsuja ja tyhmiä strutseja. "Näimme" myös (oppaan mukaan) kaksi mustasarvikuonoa, joka on yksi maailman uhanalaisimmista lajeista. Niitä ei tavata enää missään muualla. Virtahevoista näimme vain sieraimet ja kuulimme niiden puhinan. Lintuja oli ihan pilvin pimein, kaikenkokoisia ja -värisiä, aina helmikanoista kotkiin. Päivän kohokohta oli kuitenkin leijonat. Lauma loikoili tien varressa kun saavuimme paikalle. Osa leijonista makasi melkein toisten safariautojen alla. Siinä seistessämme lauma lähti liikkeelle ja kulki aivan automme vierestä. Jos olisin työntänyt käden ulos auton ikkunasta, olisin voinut koskettaa niitä. Laumassa oli myös yksi vauvaleijona. Mitään niin suloista ei olla aikoihin nähty.
Jos et usko, katso vaikka itse!



Päivän paniikit:
Rift Valley paniikki: äitiä pelotti noustessa Rift Valleyn reunalle
- Äiti selvisi pistämällä silmät tiukasti kiinni

Ngorongoro matka paniikki!: Samanlainen kuin edellinen mutta kertaa 4, vähintäänkin. Tälläkertaa myös Suskia pelotti.
- Selvittiin katselemalla muualle ja ajattelemalla kauniita asioita.

Suski

Safari Lake Manyara

16.5.2011 Maanantai Njake Jambo Lodge

Mä tiesin. Mä arvasin. Siis miten voi olla näin huono tuuri? Siis kuin huonosti voi käydä? Me ei olla hievahdettukaan telkkarin äärestä kuuteentoista vuoteen MM-kisojen aikana. Ja nyt, kerrankin kun päätetään lähteä Afrikkaan lätkän MM-kisojen aikaan, Leijonat kaataa antiloopit, Suomi voittaa Ruotsin 6-1. Siis miten tää voi olla mahdolllista?! Ei näin käy. Ei voi käydä. Ei nyt. Ei nyt, kun me ollaan muualla, eikä päästä juhlimaan ja iloitsemaan tätä ilon päivää. Aamu oli pilalla. Tän täytyy olla maailman pahin painajainen.
-S



Tänään päästiin vihdoin itse asiaan. Aamuvarhaisella käännettiin nenä kohti Lake Manyaran luonnonpuistoa. Safaripalveluja järjestävän firman kuljettaja tuli noutamaan meitä Landroverilla heti aamiaisen jälkeen. Jo heti Arushan kaduilta päästyämme vastaan rupesi kävelemään Maasaita kaitsien karjaansa ja ennen pitkää tien vierellä tepasteli myös muutama komea kirahvi. Ja siis emme olleet päässeet vielä puusta pitkään ja matka vasta alussa.


Oppaamme oli tosi hyvin asioista perillä ja kertoi meille mielenkiintoisia asioita mm. Maasaista. Naisväki näytti olevan matkalla hakkaamaan polttopuita savannille miesten levätessä kotona. Maasait asuvat pienissä kyläyhteisöissä joko taloissa, peltihökkeleissä tai savimajoissa ja heidän pääelinkeinonsa on maanviljelys ja karjanhoito. Meidän matkamme varrella näimme heidän rakentamiaan lampia ja kanavia, joiden avulla sadekaudella satava vesi kerätään ja varastoidaan eläinten juotavaksi kuivalla kaudella.


Maasaista opimme myös sen, että heitä asuu myös Ngorongorolla, joka tästä syystä on reservaatti, eikä luonnonpuisto, kuten esim. Lake Manyara. Ngorongorolla Maasait eivät kuitenkaan saa viljellä maata, koska villieläimet todennäköisesti söisivät heidän satojaan ja he puolestaan siitä syystä metsästäisivät niitä.



Lake Manyara sijaitsee Rift Valleyssä, joka on valtava uoma, hautavajoama, joka halkaisee Afrikan kahtia Punaiselta Mereltä aina Pohjois-Etiopiaan asti. Se on ns. Afrikan arpi, joka näkyy kuuhun asti, ja jonka uskotaan oikeasti repeävän ja siten halkaisevan Afrikan kahtia ennen pitkää. Lake Manyaran alue on myös ympäri vuoden vihreä alue. Vajoaman pohja on niin kosteaa, että siellä viljellään riisiä. Alueella viljellään myös muualla harvinaisia punaisia banaaneja. Ostimme ja maistoimme, eivät maistuneet tavallisilta banaaneilta, mutta olivat oikein hyviä. Ostimme myös pikkuruisisa minibanaaneja ja ne olivat vieläkin parempia. Tosin ensi kertaa elämässäni maistoin kypsänä poimittua banaania.


Lake Manyaran luonnonpuiston erikoisuuksia ovat leopardit sekä puissa kiipeilevät leijonat. Kumpiakaan ei kuitenkaan valitettavasti näkynyt, vaan makkarapuut ammottivat tyhjyyttään. Leijonat kiipeilevät puissa ainoastaan Manyralla siksi, että siellä todellakin on paljon suuria puita, joissa kiipeileminen on mahdollista ja niistä näkee kauas, kun saalista pitää etsiä.
Näimme kuitenkin norsuja, seeproja, gnu-antilooppeja, impaloita, kirahveja, paviaaneja ja muita apinoiksi luokiteltavia sekä virtahepoja, joiden näkyminen kuivalla maalla on kuulemma harvinaista herkkua. Flamingoja oli varmaan satoja tuhansia kuljeskelemassa järvessä, joka on oikeasti niin matala, että sen halki voi kävellä.



Hotellimme tällä reissulla oli upea, ihana Njake Jambo Lodge lähellä Lake Manyaraa. Asukkaita paikassa oli meidän lisäksemme kai vain yksi kentuckylaispariskunta (joille hehkutettiin maailmanmestaruutta, vaikkei ne varmaankaan lätkästä mitään ymmärräkkään), joten koko henkilökunta oli vain meitä varten. Ei siellä paljon mitään tekemistä ollut, mutta huone oli aivan ihanan kaunis ja pihalla uima-allas, joten pääsimme hikisen savannireissun jälkeen virkistävälle uinnille. Iltapalaksi saimme Swedin tekemää lyökkisoppaa ja lihapataa, joka oli sata kertaa parempi versio Nairobissa saamastamme vastaavasta.
Ruoan jälkeen menimme taas ajoissa nukkumaan kolmen hengen prinsessasänkyymme, koska matka jatkui aamulla taas kovin aikaisin.

Merja

Päivän paniikit:

Aurinkorasvapaniikki: Joku unohti aurinkorasvat kotiin, joten ei ollut rasvaa.
- Suskin niska paloi.

Adapteripaniikki: Äiti unohti adapterin hotelli Flamingoon. Milläs nyt ladataan kaikki tarvittava?
- Sirita on niin kätevä käsistään, että sai tulitikun avulla pistorasiat toimimaan myös "normaaleilla" pistokkeilla.

Lätkäpaniikki: Meitä pelotti, että Suomi voittaa Ruotsin MM-finaalissa, ja näin voittaa maailmanmestaruuden.
- Ei selvitty.

Gekkopaniikki: Sirita meni vessaan, ja meinasi jäädä gekon kynsiin. Tai sitten ei.
- Gekko pelästyi enemmän Siritaa.

Kamerapaniikki: Kamerasta loppui akku jo alkumatkasta Manyaran luonnonpuistossa.
- Onneksi Siritalla on kännykässä ihan hyvä kamera.

Karibu Tanzania!

Arusha sunnuntai 15.5

Tänään herättiin aamulla ennen sian pieremää. Eli siis äiti huus meidät ylös puoli 6. Puoli 7 mentiin aamupalalle. Papuja, munia, hedelmiä, kaakaoa ja kahvia, leipää voin ja kirsikkahillon kanssa.

Meidät tultiin hakemaan hotellilta 7:15 bussille jonnekin päin Nairobia. Bussi täyttyi, ja lähti klo. 8.00 Arushaan. Eli ajallaan! Istuttiin renkaan kohdalla, joten polvet oli suussa koko matkan. Meidän takana istui pari jenkkiä, jotka olivat matkalla Moshiin, kiipeämään Kilimanjaron huipulle. Ja sen jälkeen Zanzibarille – siellä nähdään.

Niiden jutut oli hauskoja. Hiljaa ne ei kuitenkaan ollut montaa minuuttia, mutta ei se mitään. Vähän keskusteltiin niiden kanssa, mutta ei mitään sen suurempia.

Tullissa päästiin ekaa kertaa tunnistautumaan sormenjäljillä. Tansanian puolella, ei Kenian.

Meidät vietiin Impala hotelliin, ja sieltä taksilla Flamingo hotellia kohti. Pieni huone, hirveä kylppäri. Katotaan uskallanko mennä suihkuun. Käytiin sitten syömässä Le Jacaranda hotellissa. Rakastuttiin! Mennään sinne sitten 17.päivä yöksi. Ruoka oli hyvää, paitsi äitin mielestä kun siinä oli paprikaa.

Tajuttiin just, että meidän hotellilta näkyy mt. Meru!

Hotellilla tavattiin mies, jonka nimeä ei tiedetä. Oli hauska tapaus. Joka on töissä hallituksessa, ja on käynyt Suomessa -81 ja -84. Juteltiin paljon kaikenlaista, mm. Suomen koulujärjestelmästä ja verotuksesta. Oli ihan haltioissaan.

Varattiin myöskin huomiselle ja ylihuomiselle safarit. Mennään huomenna Lake Manyaralle (klo.7.30 lähtö) ja sitten nukuttaisiin jossain Lodgessa, ei ihan varmoja vielä missä, mutta samaan huoneeseen yhdessä päästään. Kai. Ja sitten ylihuomenna Ngorongoroon. Hintaa tuli yhteensä 330$ per nenä.

Tässä kirjoitellessa meidän parvekkeella, meidät huomasi kolme kappaletta pieniä mustia lapsia, jotka on ihan innoissaan meistä! Tossa ne leikkii ja huutelee ja esittelee meille kärrynpyöriä. Ja ”imaami” eli muessin vai mikä ikinä olikaan, huutaa taas tuolta moskeijasta.

Koska meillä ei tällä hetkellä, eikä varmaan huomennakaan, ole nettiyhteyttä hotellissa, julkaistaan niin tämä kuin huominenkin teksti vasta tiistaina.

PANIIKKI ISKEE JÄLLEEN:

Rajalla tarvitsee keltakuumerokotustodistuksen

• Ei sitä sitten kuitenkaan kysytty

Äitin varpaassa oli ilmeisesti joku punkki

• Ei vielä tiedetä, että tuleeko siitä jotain odottamatonta, mutta saatiin se pois kuitenkin.

Käytiin vaihtamassa rahaa. Yks tyyppi seuras meitä, yks sätti äitiä, kun oli ”epäkohtelias”, ja yks puristi Suskia pepusta.

• Selvittiin kuitenkin hotellille.

Ps. Eilen joku keskellä kirkasta päivää varasti autosta YHDEN pölykapselin ihan meidän nenän edessä o.O

Kirjurina Sirita

Paniikki iskee!!

Hilloepisodista selvittyämme on matkan varrella jo ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, vaikkei meidän matka ole vielä edes oikein ehtiny alkaa.

Suski jätti rokotuskorttinsa Savonlinnaan. Todennäköisesti printteriin. Ja se pitäisi esittää viranomaisille Keniaan tullessa. PANIIKKI!
- Ei sitä sitten tarvinnutkaan eurooppalaisten enää näyttää.

Sählättiin Lontoossa, ja koneessa lentoemo tuli kysymään, etteikö meillä ole ollenkaan matkatavaroita. ISOPANIIKKI! Mahtaako meidän rinkat päästä perille ollenkaan?
- Saapuivat sitten kuitenkin.

Keniaan tullessa tullissa tullimies kyseli tulliselvityskaavaketta, josta me ei oltu kuultukaan.Pieni paniikki.
- Tullisetä katsoi asian läpi sormien kääntämällä pään ja toivottamalla meidät tervettulleiksi Keniaan. Karibu!

Onneksi meitä oli hotellilta tyyppi vastassa, joka toi meidät hotellille. Saatiin vaan istua ja ihailla maisemia, sekä lentokentän vieressä hiippailevia kirahveja.

Sitten lähdettiin vaihtamaan rahaa. Meni hyvin. Kauppaan. Sekin hyvin, Sirita osti taas kengät. Maksoi n.8€.

Sitten SUPER PANIIKKI!!!!!!!!! Seistiin ruuhkassa matkalla takaisin hotellille, kun hervottoman iso ja pelottava BUSSI ajoi meidän pienen corollan perssiisseen. APUA! Takakontti kärsi hieman, kuski sitäkin enemmän, kun rakas autoruppana jäi bussin runtomaksi. Poliisi oli paikalla alle minuutissa rynnäkkökiväärin ja söpön hattunsa kanssa. Piirsi maahan jälkiä sillä aikaa, kun meidän kuski haukkui bussikuskin lyttyyn, niinkuin se oli ajanut corollan perän. Me pelättii takapenkillä jokaista ohikulkevaa mustaa miestä. Ei niistä koskaan tiedä, että koska ne tulee ja kidnappaa koko corollallisen, kun auto oli käynnissä, ja kuskin ikkuna auki.
- Loppu hyvin, lähes kaikki hyvin. Päätettiin, ettei tulla tänne viettämään paria päivää yhden päivän sijaan, kun lähdetään takaisin kotiin.

Tämä kaikkihan on siis tapahtunut puolen vuorokauden sisällä, joten odotellaan ja katsellaan mitä tuleman pitää. Meidän matka kuitenkin kestää vielä kolme viikkoa.

ps. Hotellihuone on kaunis, ihana. Ravintola on katolla, sinne on hieman jännittävää kiivetä kierreportaita, mutta näkymät oikein kivat. Lämmintä vettä tulee, sängyt on Suskille vähän lyhkäset, Sirita valkkas isoimman sängyn, koska sillä on isoin ego. Meillä on jopa parveke! Ihmiset on täällä niin ihania ja mukavia ja kauniita. Luvassa on aivan mahtava matka!!

London callin'

Lahdettiin aamulla puoli 6 matkaan, vasyneena, mutta innosta piukeena. Upea Lontoo, vielakin upeampi Afrikka kutsuu! Joten ei ollut ongelmaa herata liian aikaisin.

Saavuimme Lontooseen vahan ennen puolta kymmenta paikallista aikaa, ja Suskin kaveri Emppa oli meita vastassa. Iloinen jalleennakeminen! Emppa vei meidat turistikierrokselle ja paikalliseen pubiin. Kierroksen aikana tutustuimme Buckinham Palaceen, poliisiheppoihin vahdinvaihdon aikana (ei siis menty lahelle, vaikka Siritaa poltteli kauheesti), London Eyen mainos 4D leffaan ja kaikkialle muualle. Pubiruoka oli mielenkiintoista, olut hyvaa, samoin cokis. Metrolla ajeltiin ristiin rastiin eksymatta! Hieno suoritus! Ajeltiin kaksikerroksisella Bussilla, ja Emppa lahti kolmelta jonnekin, mutta me jatkettiin matkaa Madame Tussaud's vahakabinettiin, ja kuvattiin itsemme niin Shrekin, Maikkelin, Brucen kuin muutaman muunkin kanssa. Loistavia kuvia! 

Paastiin hyvin kentalle Empan ohjeiden mukaisesti, ja sitten tulikin hillo-episodi, kun yritettiin saada Helsinki-Vantaalta ostettu vadelmahillo lentokoneeseen. Ei tahtoneet turvaihmiset paastaa sita semmoisenaan, vaan piti kayda apteekista ostamasta container, tai siis kolme, ja pakata hillo niihin. Silla valin Siritaa yritti iskea intialainen turvatarkastaja, joka sitten pyysi aitilta kauniisti anteeksi, kun sai tietaa, etta oli aiti vieressa. Loppujen lopuksi syytimme aitia Siritan kauneudesta, jonka takia turvatarkastaja hieman nolostui. Hillokin tosiaan saatiin koneeseen!

Nyt matka jatkuu Lontoosta Nairobiin pitkalla lennolla. Palaillaan sitten uudella mantereella!

Jännitystä ilmassa

Pientä matka jännitystä alkaa olla jo ilmassa täällä Savonlinnan päässäkin. Sen tiedän, että äiti on jännittänyt jo viimeiset puoli vuotta. Lisää jännitystä tuo lisää vielä se, että meidän paluulento Nairobista Lontooseen on peruttu. Alkuun hieman ihmetytti, että miksi? Se kysymys kuitenkin unohtui hyvin nopeasti, kun meille tarjottiin samaa lentoa seuraavalle päivälle, mikä ei meitä haittaa lainkaan. Yksi afrikkalainen lomapäivä lisää. Jännittävän tästä tilanteesta tekee se, etteivät uudet lentoliput ole vielä saapuneet. Tosin onhan tässä vielä viikko ja yksi päivä aikaa lähtöön. Sillä aikaa voi nostattaa matkafiilistä katselemalla kuvia edelliseltä reissulta.

Yllä olevan kuvan on ottanut Allar Saviauk.