"Thaimaahan?! Miksi ihmeessä sä haluat matkustaa Thaimaahan? Se on pelkkä turistirysä, uusi Kanariansaaret." Tällä tavalla alkaa puolivuosisadan seikkailu Afrikassa.
Äiti on käynyt ulkomailla viimeksi 11 vuotta sitten (Virohan on etelä-Helsinkiä). Nyt se täytti 50 ja päätti haluta jonnekin todella kauas. Thaimaa keskustelun lopputuloksena päädyttiin siskosten aikaisemman kokemuksen innoittamana Arfikan mantereelle, tarkemmin sanottuna Tansaniaan. Suski on meistä ensimmäinen, joka on jalallansa Afrikan maalle astunut(2005). Sirita seurasi siskonsa jalanjäljissä kolme vuotta myöhemmin. Syy tähän ahkeraan Afrikan matkailuun löytyy Martinlaakson lukiosta Vantaalta. Koululla on kummikoulu Tansaniassa, mihin "Tansania-ryhmään" kuuluneet opiskelijat ovat tehneet vuosien saatossa jo useita matkoja.
Matkan suunnitteleminen alkoi toden teolla viime syksynä lentolippujen varaamisella. Siinäkin oli oma hommansa, sillä vaihtoehtoja oli paljon. Meille sopivien yhdistelmien valitseminen oli haastavaa. Emme halunneet saapua määränpäähän keskellä yötä tai tehdä välilaskua jossain Etiopiassa. Alkuun suunnitelmissa oli lentää mennessä Dar es Salaamiin ja tullessä lähteä Nairobista Kenian puolelta tai päinvastoin, mutta hinta olisi muodostunut jopa yli kaksinkertaiseksi verrattuna siihen, että tulo- ja paluulento olisivat samasta paikasta. Pitkällisen vääntämisen jälkeen löytyi paras reitti ja aikataulu Lontoon kautta Nairobiin ja takaisin. Huippua on, että menomatkalla vaihtoaika lentojen välillä on 12 tuntia eli saadaan viettää koko päivä Lontoossa. Meille on varattu jo paikallinen opaskin ja se puhuu vieläpä suomea. Suskin lukioaikainen ystävä asuu Lontoossa ja on lupautunut kierrättämään meitä pitkin kaupunkia. Suunnitelmissa olisi Big Benin ja muiden kavereiden näkemisen lisäksi piipahtaa Madame Tussaud´silla. Toivottavasti häähumustakin olisi vielä rippeet jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti